Kun kaikki tuntuu siltä, ettei mikään enää ole riittävää! Mielestäni tyytyväinen ihminen on kehityksen suurin jarru. Eihän mitään olisi tehty jos kaikilla olisivat asiat tarpeeksi hyvin. Innovaatiot syntyvät kun voimavarat on venytetty äärimmilleen ja motivaatio on tapettu (tai kuolemaisillaan). Tässä vaiheessa ihan viimeistään olisi johdon ymmärrettävä tehdä jotain. Onneksi monessa yhteisössä kuitenkin tehdään ennemmin.

Motivaation voi tappaa liian teknistyneellä ja toisarvoisilla kehittämistoimilla, mutta jos työn hankalimmat tai yksitoikkoisimmat tehtävät saadaan järkeistettyä jää kapasiteettia tehdä työ hyvin, kehittää sitä ja keksiä uutta.

Digitalisaation tuominen mukaan tehtäviin voidaan tehdä oikein tai väärin. Hyvässä muutoksessa saadaan hierarkiassa eri tasot toimimaan yhdessä ja jokaisen osaaminen huomioiden. Pelkästään ylhäältä tuotu muutos on vääränlainen sillä yksilön sivuuttaminen tuottaa tyytymättömyyttä ja vastahakoisuutta. Ilman keskustelua ei omia tavoitteita saa kuuluviin.

Minun kokemukseni muutosjohtamisesta on siis olematon, en ole ollut mukana kuin ohjelmistojen uusimisessa. Kaikissa (kahdessa) tapauksessa ohjelma oli luotu jossain nimeltämainitsemattomassa paikassa jonka jälkeen se vain asennettiin. Ensimmäisessä tapauksessa saimme jopa koulutusta käyttöönottoon, jälkimmäisessä istuttiin tekemään ja oppimaan siten. Kummassakin tavassa on puolensa, mutta jälkimmäisessä jännitti enemmän. 

Artikkelin kuva kertonee miten selkeältä tuolloin tuntui.