Luin Dialoginen johtaminen innovatiivisuuden tekijänä -tutkimusta julkaisija Työterveyslaitos 2012.

Oma organisaationi on kokoa hyvin pieni ja selvästi tutkimusten pohjalla käytetyt organisaatiot ovat vähintäänkin keskisuuria.

Ymmärrän hyvin ongelmat joita johtaminen muutoksessa kohtaa. Silloin kuin itsellä ei jokin toimi huomaa ehkä helpommin miten asiat pitäisi tehdä.

Eikö ole kurjaa kun asiat opiskellaan kantapään kautta? Johtajan taustakin ratkaisee todella paljon miten hän osaa muutosta viedä eteenpäin vai törmäilläänkö jokaisessa yksityiskohdassa seiniä päin.

Organisaatioissa pitäisi kerätä työntekijöiden osaamistietopankkia. Kaikki työhön ja harrastuksiin sekä kiinnostuksiin liittyvät asiat kirjattaisiin dataan ja sieltä saadulla tiedolla lähdettäisiin hakemaan osaajia. Kaikki ehkä merkityksettömältäkin vaikuttava osaaminen pitäisi hyödyntää. Jos osaan tehdä ristipistoja ja haluan sellaisia tehdä, eikö se kerro silloin vaikka siitä, että pikkutarkkuus on hallussa. Tai jos käyn kansalaisopiston saksankielen -keskusteluryhmässä, se pitäisi ehdottomasti hyödyntää tehtävien jaossa.

Tämä vain tuli mieleen tuosta dialogista yhteisöissä. Luovuus on mahdollisuutta toteuttaa itseään ja luovuus syntyy siitä mitä osataan!